Aloitimme kuvailukierroksemma läheiseltä hautausmaalta, jossa oli upeita hautakiviä. Siellä ei voinut olla miettimättä, kuinka paljon kiinnostavia ja jo unohdettuja ihmiskohtaloita liittyykään noihin ylväisiin muistomerkkeihin. Osa haudoista oli jo todella huonokuntoisia ja oli selvää,e ttei kukaan ollut käynyt niiden edessä suremassa enää vuosiin. Surullista sinänsä. Kaunista siellä oli ja, jos ei oteta huomioon taustalta kuuluvaa formula-autojen pärrääistä, erittäin tunnelmallista.

Kaupungissa itsessään olisi niin paljon kuvattavaa, että olisi silkkaa suuruudenhulluutta edes haaveilla saavansa kuvia kerralla kaikesta kiinnostavasta ja näyttävästä. Formulaturistit olivat vallanneet kadut, joten en ollut yksin kameran kanssa liikenteessä. Ahdasta ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa, onneksi. Luonnollisesti minulta loppui akku sopivasti kesken kaiken, joten päätimme käyttää aikaamme viimeisten ostosten tekoon. Jotain tuliaisia tarttuikin vielä matkaan. Kuvia tulee kunhan ehdin ne koneelle laittamaan.

Nyt lähdemme vihdoin farmille! Jännittää ihan hirveästi. En tiedä kyllä miksi. Odotan innolla, että nään kaikki ne eläimet ja samalla Australian "landea". Australia siis hiljenee hetkeksi. Pyrin päivittämään blogia vielä sunnuntaina ennen kuin lähden takaisin Suomeen. 

 Ihanaa, kun sai aloittaa aamun ilman minkäänlaista hoppua ja kiirettä. Formuloiden pärinään oli mukavan pehmeä herätä ja aamukahveja juodessa oli mukava kuunnella noita ääniä parvekkeella. Kipitimme hyvin valuvan hitaan heräämisen ja valmistautumisen jälkeen kuumassa auringonpaisteessa kirpputorille ja pariin muuhun pikkukauppaan. Löysin halvalla "arkikorsetin" ja aivan ihastuttavan röyhelökauluspaidan. Miksei meidän kirppikset ole yhtä hyviä kun täällä? Toisaalta jos olisi, olisin pirun köyhä.

Lounaaksi söimme ihanaakin ihanampia nuudeleita. Miksei Suomessakin voisi olla valittavana näin paljon eri ravintoloita erilaisella tarjonnalla ja pirun halpaan hintaan? Jälleen kerran on varmaankin todettava, että jos olisi, olisin varmaan pirun lihava aiak nopeati. Mäkkiruokaa on helppo vastustaa, mutta kuka pystyy vastustamaan maittavia nuudeleita tai suussasulavaa juustokakkua?

Olen kärsinyt lievistä nukahtamisvaikeuksista, ilmeisesti aikaerosta johtuen, joten jouduin nukkumaan pienet päikkärit pikaisen kirpparireissumme jälkeen. Sitten saikin puoliunessa laittaa naaman takaisin päähän, tukan kuosiin ja suunnata kohti kaupunkia. Tyttöjen ilta oli taas käsillä. Harmikseni unohdin ottaa kuvan Annan ja Marian asuntoa vastapäätä olevasta hotellista, tai oikeastaan sen uima-altaasta, mutta ehkä Katri (tai joku) tekee tämän minun puolestani, jotta saan esitellä tämän ihmetyksen teillekin myöhemmin, sillä se on jo näkemisen arvoista.

Kaikinpuolin ilta oli onnistunut. Joskin ihmetystä herättää se, että miksi baarit sulkee ovensa yhdeltä?! Hyvä nousuhumala ihan hukkaan. =D Onneksi "kotona" oli odottamassa herkullista vanukasta ja hyviä karkkeja, joita parasta aikaa ahmin kitusiini. Tässä onkin nyt sitten hyvää aikaa miettiä ja ihymetellä mihin tämä aika on oikein mennyt? Pari viikkoa on tällaiseen reissuun armotta liian lyhyt aika. Matkaulua suunnitteleville voin sanoa vinkiksi, että kuukausi olisi ehkä realistisempi aika jos tahtoo tutustua paikkaan edes jotenkin ja käydä edes kolmannessa osassa niistä paikoista mistä haluaa käydä.

Huomenna olisi tarkoitus käydä kuvailemassa kaupunkimaisemia ja iltapäivällä ajella Katrin ja Jackin kanssa farmille, jossa varmaan isken loput muistikortista täyteen ja vähän päälle. Koko loman yksi odotetuimpia retkiä, joka varmasti on kaiken odottelun arvoista!

 Aamulla pakattiin kamerat laukkuun, hypättiin junaan suuntana Melbournen eläintarha. Tätä retkeä olen odottanut innolla, joten tunnelma oli sen mukainen. Heti ensimmäisenä ryntäsin katsomaan leijonia, jotka ikäväkseni vaan näyttivät loikoilevan pitkässä nurmikossa. Yritin kuitenkin zoomailla jotain otoksia, kunnes noihin majesteetillisiin kissapetoihin tuli odottamatonta eloa. Riemuni oli sanoinkuvaamaton kun tajusin, että niiden ruoka-aika oli käsillä. Kissapedot kipittivät kuuliaisesti pienempään häkkiin odottelemaan, että niiden hoitaja (ja pari jotain ilmeisesti harjoittelijaa tai opiskelijaa) saivat jaettua ruuat ympäri isoa häkkiä. Kärsimättöminä ne kiesivät häkkiään ja karjuivat upeasti seuraten tarkkaavaisina minne niiden sapuskat piilotetaan. Ihmisten poistuttua ja pikkuhäkin oven avauduttua pystyi todellakin näkemään sen voiman, mikä noissa eläimissä todella on. Isot urosleijonat suorastaan hyökkäsivät "saaliidensa" (jumalattoman kokoisia lihapaloja) kimppuun. Aivan fantastista katseltavaa. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi ja pedot rauhoittuivat nautiskelemaan ateriasta.

Muutama kuva leijonista:

Hylkeitä oli mukava seurata vedenalaisesta ikkunasta. Ikävä kyllä oli niin laiska, etten jaksanut vaihtaa linssiä kameraan, joten niistä otetut kuvat olivat sellaista kuraa, etten edes yrittänyt saada niille tehtyä mitään... Pienoinen pettymys oli, ettemme nähneet eläintarhan kuuminta vetonaulaan, pientä Mali norsuvauvaa. Sen esiintymisaika oli mennyt jo. Se ei ole yleisön nähtävillä kuin 1,5 tuntia päivässä ja lopun ajan se saa kasvaa rauhassa emonsa hellässä huomassa ihmisten häiritsemättä sitä. Aikuisten norsujen näkeminen niin läheltä oli kuitenkin vaikuttava kokemus. Hemmetti ne on isoja otuksia!

Perhostalo oli myös, kuumuudesta ja kosteudesta huolimatta, häkellyttävän hienoa. Jokapuolella lentele toinen toistaan upeampia perhosia. Kuvia en saanut hirmuisesti, edellä jo mainitsemastani syystä, mutta jotain kuitenkin.

Perhoset tykkäili Katrista (ja Katri perhosista)

Kaikkein eniten odotin kuitenkin näkeväni kirahvit. En tiedä mikä niissä minua viehättää, mutta niissä vain on se jokin. Jos voisin valita yhden eläimen, mitä haluaisin päästä silittelemään eläintarhassa, se olisi ehdottomasti kirahvi. Minua harmitti suunnattomasti, että jouduin taistelemaan vastavalon tuomien haasteiden kanssa kuvatessani näitä pitkäkauloja, mutta kokemus oli korvaamaton. Yksi kävi jopa aivan lähellä ja hetken näytti harkitsevan päänsä laskemista meitä kohti, mutta luopui sitten ideasta. Valitettavasti. Olin niin innoissani tästä, etten tajunnut edes kameraa nostaa. Samassa aitaiksessa kirahvien kanssa oli myös valloittavan suloisia seeproja, sekä ei niin suloisia strutseja (yök), jotka siis jäivät auttamattomasti vähemmälle huomiolle noiden keltaisten jättiläisten rinnalla.

 

Nyt on sitten myös nähty ne kaikkien kyselemät kengurut. Veikeitä otuksia, joskin melko laiskanpulskeita. Siellä ne rötkötti tai pönötti aitauksessaan tyytyväisinä. Isojahan ne on ja aika erikoisennäköisiä, mutta luultavasti olisivat vaikuttavampia luonnossa (kuten toki muutkin eläimet).

Koalat olivat tekemässä sitä, mitä niiden kuuluukin tehdä, eli nukkuivat. Tyypit vetää niin paljon eukalyptusta, että ovat ne 4 tuntia, jotka viettävät valveilla vuorokaudesta, sekaisin kuin seinäkellot ja nukkuvat sitten loput tunnit. Vinkeitä otuksia. osaavat relata ja ovat lisäksi söpöjä ja pörröisiä.

Vesinokkaeläin oli jäätävän hellyyttävä! Siitä en valitettavasti kuvia saanut, mutta ihastelin ja huokailin kovasti. Sellaisen voisin ottaa lemmikiksi kotiin.

Lintula oli aika... hmm... niskavilloja nostattava kokemus. Käytännössä kävelin sisälle suunnattoman suureen häkkiin lintujen keskelle. Lintukammoiselle ei siis mitenkään helppoa, mutta kun piti kameran visusti naaman edessä, tunsi olevansa jokseenkin turvassa ja linnutkin olivat rauhallisesti "omilla alueillaan", eivätkä liihotelleet minua hätyyttelemään. Kauniitahan nuo ilmojen valtiaat ovat, mutta niiiiiiin kammottavia nokkineen, kynsineen ja pienine tihrusilmineen... Kivoja kuvia niistä toki saa... Pitkällä putkella...

Kaikkineen eläintarha oli odottamisen arvoinen. Eläimillä oli isot tilat, joissa oli otettu hyvin huomioon kunkin lajin tarpeet ja jokainen eläin pääsi halutessaan alueelle, jonne yleisöltä ei ole pääsyä. Yleisö itsessään voisi luonnollisesti miettiä niitä käytöstapoja villieläinten läheisyydessä. Kiljuminen ja huutaminen ja juokseminen ei kuulu eläintarhaan. Lapset on toki lapsia, mutta kai niitäkin voi edes opastaa kuinka pitää käyttäytyä? Tosin olen kyllä enemmän huolissani aikuisten vastaavasta käytöksestä...

Illalla Jackin veljet järjestivät meille oikein viihtyisät grillijuhlat. Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Jatkoimme Katrin kanssa eläintarhateemalla, sillä opossumit päättivät tulla pihapuuhun hengaamaan aivan meidän lähelle. Katri nappasi muutaman kuvan, laitan niitä tänne myöhemmin. Somia veijareita nuo "possumit".

 

Nyt on sitten nähty jumalattoman iso ostoskeskus. Pariin otteeseen taisin ääneen toivoa myös jumalattoman suurta tilipussia. Kaihoten kuolasin mm. sellaisten liikkeiden näyteikkunoita kuin: Prada, Luis Vuitton, CK, Burberry, Gucci, Tiffany, jne jne... Saitte varmaan ideasta kiinni. Kauppoja oli kuitenkin 530, joten hieman huokeampiakin tuotteita oli tarjolla. What's New ja Stuff *n Nonsense oli ihan helmiä liikkeitä. Jay Jaysistä löysin somia vaatteita. Emme tosin ehtineet viidessä tunnissa kiertää läheskään koko paikkaa läpi, joten paljon jäi varmasti katsomatta ja hypistelemättä.

Koska päivä oli pitkä, meidän täytyi myös syödä. "Aamupalaksi" söimme suunnattoman suuret palat juustokakkua, jossa oli jotain fantastisen hyvää marjahyytelöä päällä. Jouduimme tosin molemmat luovuttamaan, sillä ei meillä ollut mitään mahdollisuuksia ahtaa sellaista määrää pieniin vatsoihimme kerralla. Lounaaksi söimme ihan perus kanahampurilaisen, joka maistui siinä vaiheessa palalta taivasta, koska olimme suunnilleen nälkäkuoleman partaalla kaiken sen kävelyn jälkeen.

Miksi minusta tuntuu, että voisin kirjoittaa ruuasta vaikka ikuisesti? Ravintolakriitikkoa minusta ei kuitenkaan tule isona, sillä pidän oikeastaan kaikesta ruuasta, paitsi klimppivellistä, joten arvosteluni olisivat melkoisen puuduttavia siinä suhteessa. Hyvä ruoka kuitenkin tarkoittaa lähes aina parempaa mieltä, joten näiden eväiden jälkeen oli huomattavasti helpompaa tallustella pitkin poikin Chadstonen ostaria. Se osoittautui todellakin paikaksi, jossa on jokaiselle jotain ja silti minulla oli vaikeuksia löytää haluamiani asioita. Olen siis ilmeisesti joko nirso tai pihi. Rahan arvon tajuaminen on hieman haasteellista täällä. Koko ajan miettii asioita vain euroissa, vaikka tietää, että aussidollareina ilmoitettu hinta on euroiksi muutettuna huomattavasti pienempi summa. Sitä vaan on tällaisena amatöörimatkailijana vaikea käsittää, paitsi tietysti silloin, kun oikein kovasti haluaa jotain...

Päivän päätteeksi menimme johonkin hieman hienompaan rantapubiin syömään. Jackin paras ystävä on ollut ilmeisesti Melbournessa visiitillä ja palaa nyt takaisin toiseen päähän Australiaa ainakin loppuvuodeksi. Paikalla oli yllättävän paljon väkeä ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Minulla itselläni oli suuria vaikeuksia kuulla, ja sitä kautta ymmärtää, mitä ihmiset puhuvat, koska en tunnetusti kuule taustahälyssä yhtään mitään edes suomeksi selostettuna, saatikka englanniksi, mutta kyllä se siitä. Katrin kanssa tosin puhuttiin lähinnä suomea. Ruoka oli jälleen hyvää, mutta palvelu oli kehnoa. Pöytäseurueemme ruuat tuotiin vähän miten sattuu ja muutenkin henkilökunta vaikutti jokseenkin amatöörimäiseltä. No, kaikkea ei voi saada ja ilta sentään muutoin oli oikein viihdyttävä.

Koska minulla ei ole tästä päivästä mitään kuvamateriaalia tarjolla, laitan tähän nyt yhden kuvan lauantain kuvauksista, koska niiden perään on jo kyselty.

Moulin Rouge (©Mike/MG)

Make-up and clothes by me

Edit by me

 

 

Olen käyttänyt päiväni tehokkaasti leikkimällä Katrin kanssa turistia. Kaikenlaista nähtävää on riittänyt, joten yksi päivä piti pyhittää lähes pelkästään kuvaamiseen. Tosin matkan varrella olleet ihanaakin ihanammat kaupat veivät jonkin verran huomiotamme (ja rahoja, paskiaiset). Ostin itselleni T-paidan ja "Alice in Wonderland"-hatun (siis ihan asustehatun). Onnistuimme kuitenkin, keskeytyksistä huolimatta, viettämään oikein rattoisan päivän Melbournen auringon lämmössä kameroiden kera. Jack liittyi seuraamme töistä päästyään.

Maisemakuvaus ei oikeastaan koskaan ole ollut minun juttuni, mutta yritin tällä kertaa ihan oikeasti saada jotain kuvia aikaan, joskin vain turistin näkökulmasta, joten antakaa anteeksi laatu. Näitä tulee varmasti lisääkin, mutta tässä tämän päivän otoksia.

Kuvaaja zoomailemassa

"Miks tää käyrä on taas päin peetä?"

 

Sydämellistä lattea

Oli muuten melko lämmin penkki...

Jack ja minä

Katri tutkimassa rantaa

Koira löysi ilmeisesti aarteita

Liikennettä

Illalla menimme syömään herkullista kanaleikettä, jossa oli päällä kinkkua ja juustoa. Annos oli valtava ja allekirjoittanut suorastaan vyöryi ruokapaikasta elokuvateatteriin katsomaan Liisa Ihmemaassa. Henkilökohtaisesti pidin elokuvasta, vaikkakin tarina olisi voinut paikoin olla täyteläisempi. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, olihan siinä sentään huippu hyvä näyttelijäkaarti ja visuaalinen ilme mitä mainioin.

Laitetaan vielä lopuksi päivän mietelmäpätkä:

"Onks nää mun housut?"

"En mä tiiä."

"On ne vissiin sun."

"Harvemmin tulee kyllä mentyä vieraaseen kämppään ettimään housuja..."