Taas on vierähtänyt monta päivää kirjoittamatta. Kumma juttu kuinka nämä päivät rientää niin nopeasti, ettei muka mitään ehdi tekemään. No, viikonloppu on mennyt mukavasti eläinten parissa. Lauantain aloitin pakkaamalla Siran autoon ja lähtemällä hakutreeneihin. Rakas avopuolisoni tuli myös mukaan rientoihin.

Sira oli jälleen kerran innoissaan mukana juonessa ja suoriutui hommastaan hienosti. Vauhtia oli niin paljon, että pelkäsin sen katkovan koipensa. Oksat vaan rytisivät kun Sira rymisteli metsään. Ukotkin löytyivät ja niille haukuttiin komeasti. Tälläkertaa Sira pysyi jo paljon edelliskertaa paremmin maalimiehen luona. Siis metsästä poistuttaessa. Ilmeisesti herkkujen saanti ylitti mamman vetovoiman. Taitaa se vaan olla niin, että tämä on se laji, mistä Sira eniten nauttii ja sehän tässä harrastuksessa on tärkeintä, että koirallakin on kivaa.

Tänään kävin ratsastamassa Ponilla ensimmäistä kertaa kentällä tänä vuonna. Poika tuntui mahdottomalta laiskalta, ihan kuin kentän pohja olisi ollut purkkaa. No, onhan se raskaampi kuin maneesin pohja, mutta silti. Dieselmoottorin käyntiin saamisen meni siis ihan jumalattomasti aikaa ja voimia. Loppujenlopuksi kaikki sujui kuitenkin hyvin ja Ponikin pääsi lopulta vauhtiin. Loppukäynnit suoritimmekin sitten maastossa, jossa Ponin mielestä oli niin paljon jännittäviä juttuja, ettei korvat meinanneet pysyä päässä. Ei se kuitenkaan mitään pöllöillyt, kunhan vähän puhisi ja pyöritteli korviaan.

Treenien jälkeen pesimme Ponin Sannan kanssa. Poni ei ollut kanssamme samaa mieltä, vaan koitti poistua paikalta, mutta rauhoittui sitten syömään. Voi luoja kuinka likainen se olikaan! Likäistä vettä vaan valui ja valui! Eipä siitä varmaan yhdellä käsittelyllä puhdasta tullut. no, yritys hyvä kymmenen. Puunaamisen jälkeen elikko kävelykoneeseen ja itse istuskelemaan ja nauttimaan auringosta ystävien kera.

Että sellaista viikonlopun viettoa tällä kertaa. katsotaan mitä ensiviikko tuo tullessaan!