Tämä päivä on tuntunut jotenkin ylivoimaisen rankalta. Työpäivä meni hitaasti, mutta loppui onneksi aikanaa.  Töiden jälkeen piti kiirehtiä nostelemaan kattotuoleja suojaan. Tämä sujuikin yllättävän jouhevasti, jonka jälkeen otin pikkuisen tottispätkän Siran kanssa. Tottistelut sujui olosuhteisiinnähden hyvin. Itselläni oli vaikeuksia käsitellä tarvittavia tavaroita, koska sormeni olivat niin jäässä. =D

Yritin ottaa pienet nokoset ennen tallille lähtöä, mutta rakkaat koirani pitivät huolen siitä, etten nukkunut. Nemi tepasteli päälläni, eikä millään meinannut rauhoittua ja Siralla oli vaikeuksia löytää hyvä asento ja olla nuolematta minun naamaani. Pusu oli ainoa, joka oli yhtämieltä kanssani nukkumisen suhteen (ja taisi muuten jopa onnistua nukkumaan hetken, onnellinen).

Lähdin siis tallille väsyneenä. Ponista lähti ihan jumalattomasti karvaa, edelleen. Teimme Sannan kanssa havainnon, että Poni aikoo ilmeisesti olla kesällä musta. Uskomattoman tummaa karvaa alkaa vaalean talviturkin alta paljastua. Saa nähdä miltä se kesällä näyttää! Ratsastuksen alkuun piti ottaa sellainen "kevyt" kurinpalautussessio. Poni päätti, ettei muuten tartte ees yrittää nousta selkään. Koska tästä aiheesta on keskusteltu noin tuhat ja yksi kertaa aikaisemmin, minulla oli todellakin nollatoleranssi. Ei tarvinnut kauaa keskustella, kun täti kiikkui kyydissä.

Itse ratsastus sujui varsin jouhevasti ja mukavasti. Poni jopa liikkui eteenpäin. Piruuttani kokeilin "laukkaväistöjä" ja sieltä jotain sentapaista jopa irtosi. Uskomatonta, mutta totta. Kyllä me tästä vielä noustaan ja opitaan uusia kujeita!