Porin reissu on nyt saatu päätökseen ja tulihan noita Porin lähi seutujakin koluttua (itseasiassa enemmän kuin Poria, mutta se onkin jo nähty). Hyvässä seurassa tuli vietettyä pari hilpeääkin hilpeämpää päivää. Kävimme mm juottolassa nimeltä Maailmanloppu (itse tosin olin siellä ihan limulinjalla). Loistomesta, hyvin viihtyisä.

Parasta antia tässä reissussa oli kuitenkin ehdottomasti maastoilu Nakkilan kauniissa maisemissa uskomattoman ihanilla poneilla. Kossu ja Urpo olivat mainioita maastoilukavereita, jotka eivät pelänneet mitään. olin jo melkein unohtanut miltä tuntui laukata hirveätä kyytiä pitkin pehmeää hiekkatietä ja vain nauttia vauhdin hurmasta. Ilmeisesti vielä on olemassa niitä hevosia, jotka eivät saa slaagia traktoreista, eivätkä nää pikku-ukkoja. Kyydissä sai vain rentoutua ja nauttia matkanteosta täysin siemauksin.

Ystäväni Jonathan uskaltautui myös kiipeämään hepan selkään. Homma sujui loistavasti ja hevonen kulki haluttuun suuntaan. Päätimme sitten Sonjan kanssa antaa Jonathanille tilaisuuden kokeilla laukkaamista. Pientä suostuttelua ja ehkä hitusen pakottamista se tosin vaati, mutta niin se sitten laukkasi pitkän pätkän Urpolla pitkin peltotietä Kossun ja minun perässä. Eikä edes tippunut. Taisi olla ihan hauska kokemus, tai sitten jätimme Jonathanille elinikäiset traumat...

Oli myös mahtavaa kokeilla ratsastaa Kossu-ponilla kentällä. Se oli yllättävän herkkä, mutta silti mukava. Nopeat hoksottimet löytyi myös kaiken sen karvan alta. Olihan se tosin aika hassun tuntuista yrittää vääntää "koulua" itselleen liian pienellä otuksella, mutta hyvin opettavasta ja hauskaa.

Tallin puitteet olivat aivan uskomattoman hienot! Valtavan kokoiset laitumet, hyväpohjainen kenttä, mykistävät maastot ja kaiken päälle todella kaunis talli. Hevoset olivat kauniita ja hyvinhoidettuja ja kaikista, niin ihmisistä kuin eläimistäkin, näki, että kaikki viihtyvät ja kaikilla on hyvä olla. Tuollaisella tallilla on aina miellyttävä käydä, vaikkei omassa tallissakaan ole moitteen sijaa.

Kiitos Sonjalle ja Jonathanille, sekä tietenkin myös Kossulle ja Urpolle aivan mahtavasta reissusta. Tätä ei ihan hetkessä unohda ja voin kertoa, että tuli tarpeeseen tämä "terapia". Tämä oli sitä todellista lomailua, vailla aikatauluja ja varsinaisia päämääriä. Elämä kuljettaa, kuten todettu on.

Ja muutamat kuvat:

Kossu ja Urpo

Kossu ja allekirjoittanut

Kossu ja allekirjoittanut

Sonja ja Kossu, sekä Urpo ja allekirjoittanut

Sonja ja Urpo, Kossu ja allekirjoittanut, sekä moottoripyörä

Jonathan ja Urpo, sekä Urpon takana näkyy pieni osa Kossua

Sonja ja Kossu