Suuntasimme Lauran kanssa Opelin nokan kohti Porvoota noin klo 03.30. Lastina oli KEVYTmetallihäkki, kasa näyttelyissä välttämättömiä varusteita (tälläkertaa myös ne retkituolit, jotka tuppaavat unohtumaan...), eväitä (herkkuja), sekä Sira. Päämääränä Snautseri-Pinseri rotujen pääerikoisnäyttely. Tavoitteena mukava päivä upeiden koirien keskellä.

Matka sujui suhteellisen joutuisasti ruoatellessa ja taollekin ehdittiin pariin otteeseen pysähtyä. Jostain syystä huoltoasemat halusit varjota tänään erinomaista kahvia, mikä sinällään oli sangen poikkeuksellista. Ehkä työpaikan automaattimyrkin litkiminen on vihdoin tehnyt tehtävänsä ja pilannut makuaistini lopullisesti. Sira vietti matkansa nukkuen ja välillä pälyillen ympärilleen "Koska ollaan perillä?!"-ilme naamallaan.

Porvoossa päätimme ajaa yhden risteyksen ohi ja täten harrastaa sangen mielenkiintoista maisemamatkailua. Kaunista seutua näytti olevan, joten mikäs siinä oli ajellessa. Näyttelypaikalla, tuulesta ja viileydestä huolimatta, oli jo täysi hulina päällä. Ihmiset pystyttivät telttojaan, veivät viimeisiä tarpeellisia tavaroita tuomarien pöytiin, tarkistivat numerolappuja, kaivoivat rokotustodistuksia ja suojasivat koiriensa häkit mahdollisimman hyvin kylmältä tuulelta (voi niitä onnellisia joilla oli TELTTA!). Asensimme leirin (häkki + kaksi retkituolia) hyviin asemiin kehän laitamille ja jäimme odottelemaan urosten saapumista kehään (koirien, huom! KOIRIEN! joku kuitenkin tästä muuten kommentoi) ja kyllähän niitä siellä pyöri toinen toistaan hienompia.

Ennen omaa vuoroa yritin herätellä Siraa, mutta ihan turhaan. Piski oli kuin nukkuneen rukous, TAAS. No, eipä tuo mitään, kun ei mitään oltu hakemassakaan. Yllätyksekseni Sira kuitenkin liikkui kehässä varsin jouhevasta, kuten myös allekirjoittanut (kiitos särkylääkkeiden). ERI napsahti, mikä oli todella loistavaa! Kilpailuluokassa (nartut, avoin luokka) sijoituksemme oli neljäs. Ei huono, etenkin kun koira muistuttaa kehässä juostessaa usein enemmän laamaa, kuin ylvästä suursnautseria ja esittäjältä loppui särkylääkkeiden teho kesken kaiken...

Haluan onnitella kaikkia pärjänneitä, sekä kiittää kaikkia mukanaolleita tästä mukavasta päivästä! Lauralle iso kiitos avusta, ilman sinua en olisi selvinnyt reissusta! Outille kiitos, että oli paikalla henkisenä tukena, se merkitsi minulle paljon ja tietenkin myös Siralle, kuten se näyttelystä poistuttaessa jo hyvin selvästi ilmaisikin. ^^

Paluumatka oli joutuisa ja sää kirkastui kirkastumistaan Vaasaa lähestyttäessä. Kotona pitikin sitten ottaa Sirasta "virallinen palkintokuva".