Kuvaukset ja tyttöjen ilta

Koska tästä päivästä ei ole mitään kerrottavaa, kerron eilisestä.

Aamu alkoi kiireisellä valmistautumisella. Kun olimme saaneet tavarat kasaan ja itsemme lähtövalmiuteen, suunnistimme kohti tuntematonta )siis minulle tuntematonta). Mike, kuvaajamme, osoittautui oikein leppoisaksi mieheksi. Koska viimekerrasta studiossa on kulunut jo niin pitkä aika, jännitin aivan hirvittävästi. Onneksi Katrin kanssa on aina kivaa olla kuvauksissa ja Mike oli oikein innokas ja innostava kuvaaja, pääsin vireeseen aika nopeassa tahdissa. Studiokuvien teemana oli "pinkki". Oli hauskaa laittaa itsensä ihan eri näköiseksi, mitä normaalisti on.

Kun saatiin studiosetti purkkiin, vaihdettiin asut ja siirryttiin ulkotiloihin. Omaan suoritukseeni ulkokuvauksissa en ollut lainkaan tyytyväinen. Olin todella väsynyt (ja nälkäinen), enkä oikein kyennyt keskittymään enää kehoni hallintaan. Kuitenkin oli kiva kokemus josta iiiiiiiso kiitos Katrille ja tietysti Mikelle. Linkki kuviin tulee heti, kun niitä vaan suinkin valmistuu.

Viiden tunnin kuvausrupeaman jälkeen haimme nuudeliateriat mukaan kiinalaisesta ja tulimme kotiin vetämään henkeä. Kauaa emme kuitenkaan ehtineet rentoutua, sillä tyttöjen ilta Annan ja Marian luona lähestyi. Taas kamat kasaan ja menoksi. Tytöt olivat mukavia ja meillä oli todella hyvät aloittelubileet.

Kohteenamme illalla oli DV8, metalli-/goottibaari keskustassa. Hitusen oli eri meininki kuin mitä noissa kotimaan perusmestoissa. Tanssin aivan liian monta tuntia putkeen, joten nyt kärsin kipeitäs jaloista, selästä ja tietenkin niskasta. Kaikki ihmiset olivat todella mukavia. Ainoa asia mikä minua ihmetytti, oli se, ettei siellä näkynyt mitään hirmuisen erikoisennäköistä porukkaa. Jengi oli aikalailla perusmetallisettiä, toki monesta eri genrestä, mutta mitään äärimmäisen ihmeellistä ei näkynyt. Voisin tosiaankin käydä useammin baarissa, mikäli ei tarvitsisi lähteä toiselle puolelle maailmaa tuollaista baari varten. Toki Katri, Anna ja Maria ovat jo tottuneet, eivätkä pidä ko mestaan mitenkään ihmeellisenä, mutta itse tuleen kyllä muistelemaan hyvällä. Juttelin monien ihmisten kanssa ja paikallisesta metaliporukasta, jotka kyllä melkein kaikki taisivat olla kotoisin muualta, jäi oikein hyvä kuva. Sääli, ettei taida olla aikaa mennä uudestaan käymään.

Kiitokset Katrille, Annalle ja Marialle erinomaisesta illasta!

Ja sitten vielä kuvasatoa...