Avasimme eilen Siran kanssa pyöräilykauden. Sira oli aivan innoissaan, kun huomasi, että otin pyörän esiin. Kävimme alkuun vain lyhyen, mutta reippaan pyörälenkin, sillä emännän kunto ei ole yhtä hyvä kuin koiran. Olisi varmaan pitänyt treenata itseäänkin lumihangessa, eikä vain koiraa.

Illemmalla oli maneesitreenien vuoro. Ilolla taas seurasin muiden suorituksia. Vauhdilla ovat kaikki edistyneet! Siran suhteen minulla ei pahemmin odotuksia ollut, koska sillä on juoksut ja normaalisti silloin ei treenitkään suju. Tämä oletus osoittautui armottomasti vääräksi. Minun pieni suursnautserini esitti sellaista viettitasoa, että emäntä meinasi olla jo aivan hukassa. Seuraamiset ja jättävät liikkeet sujuivat paremmin kuin hyvin! Luoksetulot olivat erittäin vauhdikkaita.

Ongelmia taasen tuotti noutokapula. Neiti ei kertakaikkiaan voinut ottaa sitä suuhun kunnolla, koska joku muu koira oli pitänyt sitä suussa.  On se niin kivaa, kun oma koira on tuollainen prinsessa. Ei auta muu, kun treenata lisää. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen tuohon karvanaamaan ja itseenikin.

Illalla sain sitten kuningasidean lähteä baariin. Käyn ilmeisesti liian harvoin ulkona, koska en osannut varautua siihen, että pyhäpäivänä baari on ammuttu täyteen. Etenkin jos maanantai on vapaata ja sunnuntaina on kahden euron päivät. Ponin vuokraajan kanssa naureskeltiin ihmisille ja kirottiin ihmisten paljoutta. Huikeat kaksi drinkkiä tuli juotua, kunnes päätimme lähteä kotiin. Hauskaa oli niin kauan kun sitä kesti. Josko sitä seuraavan kerran muistaisi, ettei kannata mennä tuollaisena päivänä baariin, jos ei oikeasti tykkää ihmismassoista.