Jostain syystä en pidä tästä juhlasta. Ihmiset notkuu mökeillään ja ovat muutenkin täysin hyödyttömiä. Baariin olisi ollut kiva mennä, kun kerrankin ei olisi todennäköisesti ollut liikaa tunkua, mutta ketään ei saa mukaan. Facebookissa 177 kaveria, eikä saa baariseuraa. Mitä se kertoo minusta? No ei mitään, mutta angstittaa silti.

Onneksi kuitenkin ensi viikonloppuna on Tuska. Pääsen kuuntelemaan hyvää musiikkia, katselemaan kauniita ihmisia, pukemaan päälle kivoja vaatteita ja toivottavasti myös näkemään tuttuja. Ensi viikon aikana pitäisi löytää viimehetken tarvikkeet, kuten teippiä jalkoihin, sukkahousuja, ehkä jotain meikkejä, ripsiä, kengät (tai parit)... *hullunkiilto silmissä* Lupaan sitten laittaa tänne blogiin kuvan mun matkatavaroista ennen Tuskaan lähtöä. En ole vielä edes päättänyt mitä kaikkea pakkaan mukaan.

Poni oli tänään varsinainen viiden tähden paskapää. Käytin sitä "juhannuskävelyllä". Lyhyen lenkin aikana otimme kolme matsia. Ensimmäisen kunnon matsin otimme aiheesta "älä yritä purra emännän jalkaa" ja toisen otimme aiheesta "älä revi emäntää paidan rinnuksesta". Kolmannen ottelun ottelimme lähes kotipihassa aiheesta "älä puske emännän päälle lapa edellä". Verenpaine nousi mukavasti ja hiki tuli, siis minulle, ei Ponille. Kotipihaan päästyämme herra oli kuin enkelit konsanaan.

Koirat olivat hyvin piristäviä tänään. Sira haluaisi olla vain sylissä ja lähellä koko ajan, Pusu nauttii auringosta ja Nemi on ylienerginen. Aamulla Nemi herätti lievästisanottuna hilpeyttä yrittäessään metsästää todella tyhmää västäräkkiä. Oli muuten pirun lähellä ettei saanut kiinni. Sisällä piti sitten heti käydä kissaa kurittamaan, kun oli metsästysvimma päällä. Kissa tosin vain kehräsi ja makasi lattialla Nemin repiessä sitä korvista. Onkohan minun eläimeni jotenkin poikkeavia?