Kahdeksan vuotta sitten minun elämäni tuntui sortuvan täysin. Olin saattanut ikuiseen lepoon kaikista rakkaimman ystäväni, tukeni ja turvani, elämäni hevosen.  Vieläkin se sattuu niin paljon. Kaipaan sitä joka päivä, edelleen. En ole unohtanut miltä se tuoksui, miltä se näytti, miltä tuntui pehmeän turvan kosketus poskellani. En ole unohtanut sitä ymmärrystä ja yhteyttä, sitä luottamusta ja rakkautta.

Tänään tuntui niin absurdilta, kun lähdin omalla ponillani maastoon. Samalla kellonlyömällä kahdeksan vuotta aikaisememmin olin repinyt elämäni hevosen nimikyltin sen karsinanovesta. Aika menee niin äkkiä, mutta ikävä ei haihdu. Mikään hevonen ei koskaan tule vetämään vertoja hienolle, uljaalle Herekselle, elämäni rakkaudelle. Kaipaan sitä edelleen joka ainoa päivä ja antaisin mitä tahansa, jos saisin sen vielä takaisin.

Rakastin sinua, Heres, ja rakastan vieläkin. Opetit minulle niin paljon. Sinun kanssasi minun oli hyvä. Minä pidin lupaukseni ja olin vierelläsi loppuun asti. Pidäthän sinäkin omasi?

Heres SOV 05.01.1984-08.08.2001

Kaipaan sinua ikuisesti!

http://www.youtube.com/watch?v=Kdk8YFdbnik

I still miss you... After all this time... Always...