Työpäivä ei meinannut kulua sitten millään. Vireystilani vaihteli syvästä melankoliasta hyperaktiiviseen sähläämiseen. Työt tuli kuitenkin tehtyä, joten ei kai sen niin väliä? Automaattimyrkkyä (siinä kyllä lukee kahvi...) meni taas aivan liian monta kupillista, mutta haitanneeko sekään. Kuinkahan pitkä huomisesta päivästä tulee? Auttaisikohan asiaa, jos yrittäisi päästä normaalia aikaisemmin töihin? Pääsisi aikaisemmin kotiin, ehkä aivot siis luulisivat, että päivä oli lyhyempi?

Kotiin oli ihana tulla, kun koko huusholli kiilteli puhatauttaan ja uudet verhotangot oli asennettu paikoilleen. Ihmeellistä, kun tällaista pääsee tapahtumaan, kun minä en ole paikalla. Ei voi (enkä aio) valittaa! ^^

Ratsastustunti meni erittäin nappiin. Sain ihan uusia fiiliksiä ja uskokaa täi älkää, mun ei tullut juurikaan hiki! Poni oli tosin hieman nyrpeällä tuulella, mikä ei ollut yllätys, mutta kummasti mieli muuttui kunnollisen hikoilun ja aivotyöskentelyn jälkeen. Kerrankin näin päin, että Ponilla on hiki ja minulla ei!