Blogi-parkani on jäänyt kokokaan unholaan muiden "tärkeämpien" projektien alle. Nyt on kuitenkin mielestäni oikea hetki puhaltaa siihen hieman lisää hönkää ja alkaa kirjoittaa uudella tarmolla.

Miksi juuri nyt?

Siksi nyt, koska minulla on oikeasti jotain kirjoitettavaakin. Lattialla vieressäni retkottaa lähes pakattu matkalaukku, jonka kohta suljen ja raahaan huomenna mukaani Helsinkiin vain raahatakseni sen tiistaiaamuna uudelleen Helsinki-Vantaan lentokentälle tavatakseni sen uudelleen Melbournen lentokentällä Australiassa.

Jännitystä alkaa olla ilmassa enemmän kuin tarpeeksi, sillä tätä matkaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa jo kauan. Jokaisen ylimääräisen roposeni olen säästänyt, jotta tämä olisi mahdollista. Miksi? Siksi, että näkisin ihanan ystäväni, Katrin taas. Ikävä on niin riipivä, ettei sitä voi sanoin kuvailla, enkä voi edes kuvitella, miltä tuntuu nähdä hänet vuoden jälkeen määränpäässäni. Tunne on varmasti sanoinkuvaamaton.

Aion päivitellä tätä blogia Australiasta niin usein kuin ehdin. Jos minulla vain on aikaa, laitan myös huomenna viimehetken jännitysmittauksen tänne. Ensimmäistä kertaa olen nyt ulkomaille yksin lähdössä ja toistakertaa ylipäänsä ulkomaille (Ruotsin matkoja lapsena ei lasketa), joten mitään tuttua hommaa nuo lennot ja muu matkustaminen ei ole. Takalisto saattaa olla melko puuduksissa 26 tunnin matkustamisen jälkeen.

Lupaan ja vannon pitäväni teidät kaikki ajantasalla! Kuviakin lupaan. =D