Saikkuilu senkun jatkuu. Tämä menisi muuten melkeinpä kesälomasta, jos pystyisi siis tekemään asioita normaalisti (eivätkä aamut olisi niin kauheita ja sängystä ylös pääseminen niin pirun kivuliasta). Meinaa pää hajota, kun ei voi ratsastaa, eikä pyöräillä, eikä tehdä oikein muutakaan järkevää. Kuvailla onneksi pystyy ja lukemaan. Muuten tulisin varmaan hulluksi. Tuntuu, että paisunkin kuin pullataikina kun en mitään liikunnallista tai vähänkään raskasta pysty tekemään.

Tässä on tullut harrastettua "maaseutumatkailua" ja istuttua tallilla. Onneksi olen tosiaan saanut Ponille liikutusapua, ettei ole tarvinnut sen suhteen stressata turhaan. On tosi hienoa huomata, että kaverit tosiaan jeesii kun sitä jeesiä tarvitaan. Ja ne, ketkä eivät ole fyysisesti voineet jeesiä, ovat jeesineet sitten henkisesti senkin edestä ja piristäneet minua, kun olen ollut epätoivoisen tylsistynyt.

Eilen illalla huomasin, että meidän pihassa käyskentelee ihana siili. Laitoin heti sille laitaselle siilin ruokaa, jota minulla oli onneksi varastossa. Vaikka se minulle kovasti puskasta kiroilikin, kun kupin vein lähietäisyydelle, tuntui sapuska kelpaavan lopulta. Toivon saavani tästä "alivuokralaisesta" huvia vielä jossain vaiheessa. Pidän siileistä älyttömästi ja ne on todella sieviä pieniä eläimiä. Toivon siis, että se alkaa säännöllisesti käymään ruokakupillaan.

Tosiaan, sairaslomallani ainoa järkevä asia, mitä olen pystynyt puuhailla, on ollut kuvien ottaminen. Malleina saivat toimia tällä kertaa Poni, sekä Viuhti (Virjan Likka). Tässä muutama kuva mitä olen tässä parin päivän aikana räpsinyt:

 

P.S. Outille ja hänen perheelleen onnittelut perheenlisäyksestä!