Työpäivä oli suorastaan ahdistava. Tai lähinnä tämä työpäivä kasvatti ahdistusta huomisesta. Tulee piiiiitkä päivä... *huokaus* Noh, ei auta muuta kuin tehdä parhaansa, muutakaan ei kai voi. Yleisesti ottaen pidän työstäni, mutta tänään on ollut fiilis, ettei tämä aina niin kivaa ole. Eiköhän se tästä iloksi muutu, kun saadaan hommat järjestykseen. Onneksi sentään on ihania työkavereita!

Koirien kanssa en ole tehnyt tänään mitään muuta kuin leikkinyt. Nemillä oli sairaan hauskaa kun istuin lattialla ja heittelin sille pehmolelua. Se osaa melkein noutaa... Sira taasen on juossut pitkin pihaa itsekseen ja pallon perässä. Pusu on toimittanut ilonpilaajan rooliaan ja hermonnut kaikille, jotka uskaltavat leikkiä sisällä.

Killi on ollut todella hellyydenkipeä tänään. En ole saanut hetken rauhaa siltä. Heti kun istun johonkin, se hyppää syliin kehräämään. Vessaankaan en voi mennä rauhassa, kun se huutaa oventakana. Luulin, että vain koirat huutaa omistajiensa perään... Onhan se toki ihanaa, että joku minusta noin kovasti tykkää, mutta jotain rajaa! =D

Poni juoksi tänään liinassa ja oli oikein hyvä. Vähän piti taas muistuttaa, että se juoksutuspiiska kyllä osuu ja ylttää sinne liinan toiseenkin päähän tarvittaessa. Kostoksi liiallisesta raatamisesta, Poni kävi neljästi piehtaroimassa ravistelematta kertaakaan tomuja pois itsestään. Arvatkaapa minkä näköinen minun valkoinen ponini oli sen jälkeen? Kyllä, se oli kauniin ruskea valkoisella harjalla ja hännällä... Hetken aikaa sai hinkata sitä puhtaaksi, eikä siitä vieläkään kovin puhdas tullut.

Illalla olin vielä lyhyet hyppynarutreenit ja tällaisen pienen hikoilun jälkeen on mukava mennä suihkuun ja nukkumaan.