Jäin eloon haamaslääkäristä, ihme kyllä. Aamulla oli aivan hirveän vaikeaa suoriutua ihan rutiineista, kun pelotti niin pirusti. Hiki pyrki pintaan ja tärisin kuin haavan lehti. Ei auttanut, kuin napata rauhoittavia ja lähteä kohti "kidutuskammiota". Hammaslääkärin oven edessä piti hetken kerätä voimia, ennen sisälle astumista.

Hammaslääkärini halusi ensin ottaa hampaistani kuvan. Tämä sopi minulle hyvin, ei tarvinnut heti kiivetä tuoliin. Hetken aikaa sitten ihmeteltiin sitä kuvaa ja verrattiin vanhaan. (Kielikoru näyttää muuten tosi koomiselta röntgenkuvassa. ) Päädyttiin (siis hammaslääkäri päätyi) siihen, että poistetaan kaksi takahammasta. Toinen oli viisaudenhammas tosi lyhyillä juurilla ja toinen oli normaali takahammas, joka oli rikki ja ehjän viisaudenhampaan tiellä. Pahin pelkoni siis toteutui. Olen lapsuuden traumaattisen kokemukseni jälkeen pelännyt tätä hetkeä kuollakseni, mutta tuoliin oli vain mentävä.

Onneksi hammaslääkärini, Jaana, on aivan ihana ihminen ja osaa käsitellä minua. Kahden norsun puuduteannoksen jälkeen alkoi toimenpide, joka oli yllättävän onnistunut. Inhottava, mutta onnistunut. Jäin eloon, ihme kyllä, vaikka kyyneleitä valutin ja tärisin kauttaaltani. Vahvasta lääkityksestä huolimatta. Huomenna olisi sitten uusi aika, mutta sitten tehdäänkin kevyempiä hommia.

Onneksi jälkeenpäin särky ei ole ollut niin voimakasta kuin luulin. Toki olen nyt kaksi päivää näyttänyt lähinnä hamsterilta ja jomotusta, sekä kutinaa (uskokaa tai älkää) esiintyy, muttei mitään tappavaa. Ainoaksi ongelmaksi on muodostunut se, etten voi liikuttaa hevostani, tai harrastaa muutakaan liikunnallista aktiviteettia. Vitutti suoraan sanoen, kun yritin tänään irtojuoksuttaa Ponia, eikä siitä mitään tullut. Pari juoksuaskelta ja heti kauhea särky ja jomotus päälle.

"Kostoksi" tästä epäonnistumisesta pistin kotona hulinaksi ja leikkasin kaikkien koirien kynnet ja ajelin harjikset. Pusu käyttäytyi majesteetilliseen tyyliinsä arvokkaan asiallisesti. Sira tyytyi kohtaloonsa, kuten aina ja Nemi päätti olla drama queen, kuten tavallista. Kiva trimmata koiraa, joka inisee ja piippaa ennen kuin ehdit edes koskea siihen. Operaation jälkeen sitten kannellaan "isille" ja mulkoillaan minua pahasti. Että kiitti vaan... Huomenna vois pestä nuo kaikki rakit ja sheivata harjikset.

Sain tänään tehtyä ikuisuusprojektilta tuntuneen kuvaoperaationi valmiiksi. Tässä linkki uuteen kuvagalleriaani:

www.samettienkelin.galleria.fi