Aamutoimeni saivat vallan mielenkiintoisen käänteen tänään. Silmääni on viikonlopun aikana pesiytynyt sangen ärhäkkä näärännäppy ja tämä sitten päätti puhjeta kesken aamupesun. Perskules kuulkaa, kuinka kovasti veri voi silmässä kirvellä! Hetken aikaa jouduin itseäni keräilemään ennen kuin sain jatkettua itseni kuntoon laittamista.

Työpäivä oli yhtä tuskaa. Aamupäivän ajan näppy vuoti verta ja muita eritteitä silmääni, aiheuttaen kirvelyä ja sitten kun eritys loppui, alkoi näppy kerätä sisäänsä uutta töhnää. Päätin sitten hipsiä työterveyteen, jossa hoitaja täti antoi minulle sairaslomaa loppupäiväksi ja lääkäriajan huomiseksi aamuksi. Kotiin siis kävi tieni.

Matkalla, heti sillan jälkeen, bongasin joutsenpariskunnan. Päätin pistää nastan lautaan ja noutaa kameran kotoa. Takaisin päästyäni hiivin hiljaa niin lähelle joutsenia, kuin lintukammoltani uskalsin. Jouduin kylläkin vaihtamaan pidemmän objektiivin, koska en uskaltanut mennä 85mm obtiikan kantaman päähän. Sydän hakkasi ja hengitystä ahdisti, kun optiikan luoma illuusio toi nuo majesteetillisen kauniit ja suuret linnut ennennäkemättömän lähelle itseäni. Asetuksetkin laitoin kameraan summanmutikassa, kädet täristen. Ylitin silti itseni ja pystyin olemaan asemissa niin kauan, että sain aikaiseksi pari ihan ok kuvaa.

Meinasin kuolla tylsyyteen tämän projektin jälkeen, kun koneella oleminen sattui silmiin niin pirusti. Piti välillä laittaa kosteuttavia tippoja ja vähän hautoa silmää. Illalla kävimme Siran janssa lenkkeilemässä Miran ja Amalian seurassa. Suuri kiitos tästä heille, olisin muuten todennäköisesti kuollut tylsyyteen.

Toivottavasti tämä kiirvely ja kipu pian loppuu (näppy puhkesi vielä uudestaan tuossa iltapäivällä), pääsisi taas normaaliin elämään kiinni. Tässä vielä muutama joutsenkuva: