Taas on viime päivityksestä hetki vierähtänyt. Mistähän sitä oikein aloittaisi näiden kuulumisien kertomisen?

Aloitetaan Nemistä. Olen tässä pitkään jo valitellut, ettei tuo kitukasvuinen ruipelo ikinä kasva aikuiseksi, vaan on ja pysyy tuollaisena ruipelona sporttivarttina. Kuitenkin sain itsestäni sen verran irti, että pesin ja sheivasin sen ja otin kuvia, jotta voin verrata miten se on muuttunut.

Ja voi jestas sentään mikä muutos! Tuosta ripakintusta on tullut kuukaudessa aikuisennäköinen! Se varmaan on kuullut kun olen manaillut asiaa ja päättänyt puhjeta kukkaan! Iloinen yllätys kertakaikkiaan! Loppukesäksi pitäisi sitten varmaan katsella vähän näytelmiä, josko tuo vaikka pärjäisi. Ja jos ei pärjää, niin kivaa se näyttelyissä käyminen ja ihmisten näkeminen silti on!

Ja tässä pari kuvaa Nemistä:

 

Sunnuntaina tuli käytyä Alahärmässä seuraamassa vähän isompia estekilpailuita, Powerpark horse Showta. Sää suosi kerrassaan ja puitteet oli upeat! Seurakin olisi ollut hyvää, mutta valitettavasti minä liimaannuin kentän laidalle kamerani kanssa ja melko pitkälti kökötin siinä koko päivän. Yksi lonkero piti toki käydä nauttimassa ystävien seurassa ja kojuja hieman kierrellä.

Kun katsoo noita 140cm luokkia hyppääviä hevosia, niin ei voi kuin ihailla niitä kuskeja. Järjestään kaikki hemmetin kuumia pakkauksia, joiden kanssa tällainen tavan harrastaja olisi melkolailla nesteessä. Huhhuh! Mutta olivathan ne kauniita! Niin jumalaisen upeita, lihaksikkaita ja kiiltäviä hevosia! Kyllä niitä ilokseen katseli ja kuvaili.

Shoppailukierroksella näkyi kaikenlaista ihanaa, mikä olisi ollut aivan "pakko saada". Maltoin kuitenkin mieleni ja ostin pitkän harkinnan jälkeen (vihdoinkin) Ponille uudet suitset. Kauniit mustat Eurohunterit, joissa on upeat koristetikkaukset. Toivottavasti ovat hintansa väärtit, vaikkeivät nyt mitkään huippuhintaiset olleetkaan. Nahka tuntui kyllä hyvältä ja pehmeältä. Josko sitten seuraavaksi ostaisin ne unelmien Kiefferit...

Kuvia Alahärmän kosoista löytyy osoitteesta:

http://www.samettienkelin.galleria.fi/kuvat/Hevoset/Powerpark+Horse+Show+31.5.2009/

 

Ja sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä kuulumisena otsikon aihe, eli maan pinnalle palaaminen, kirjaimellisesti. Poni oli ollut sunnuntaina niin hyvä, että päätin eilen vetäistä samantyyppisen treenin. Aloitin työskentelyn reippaassa käynnissä maneesin uran sisäpuolella. Pitkätsivut todella reipas käyntiä ja lyhyille sivuille puoliympyrä rehellisesti taipuneena. Sujui jälleen hyvin, joten lisäsin pitkille sivuille yhdet voltit. Tämäkin sujui ja sitten otin ravissa saman. Poni oli ihan uskomattoman hyvä! Suorastaan loistava. Hyvin kuulolla ja liikkui reippaasti eteenpäin.

Lopuksi otin laukannostoja. Ensimmäiset nostot meni loistavasti. Sitten Poni päätti taas "jämähtää paikalleen laukassa", eikä reagoinut pohjeapuihini. En oikeastaan edes hermostunut, mutta päätin, että tämä pelleily on nyt pelleilty (tämä on siis Ponin uusin "temppu") ja napautin sitä kolmesti raipalla. Kaksi kertaa olisi riittänyt... Poni heitti pienen pukin ja menetin sen verran tasapainoani, että putosin satulan etukaaren eteen. Ratsuni yllättyi tästä kuskin uudesta paikasta melkoisesti. Se viskaisi kunnolla päätää ja otti ripeän laukka-askeleen eteenpäin.

Seuraavaksi huomasinkin, että takaraivoni kopsahti maneesinpohjaan ja ilmeisesti jotenkin pyörähdinkin siinä rytinässä. Tovin sain itseäni keräillä hiekasta, ennen kuin pystyin nousemaan. Poni-parka kiltisti odotti että pääsern ylös, eikä lähtenyt viilettämään pitkin poikin, vaikka sen tarhakaverikin oli maneesissa. Päässäni kirosin, miten ihmeessä olinkaan voinut tippua noin typerästä pikkupukista. Säälittävää. Muutaman kirosanan jälkeen kiipesin takaisin satulaan ja ratsastin treenin normaalisti loppuu. Onneksi Sanna kuitenkin oli paikalla ja hoiti Ponin loppukävelytyksen. itse en olisi siihen kyennyt, sen verran alkoi satulassa tuntumaan, että ei taidettu mustelmilla selvitä.

Lopputulos tästä rytäkästä oli se, ettei yhtäkään mustelmaa tullut (tai en ole ainakaan vielä löytänyt) mutta kylkiluu on murtunut. Lisäksi sain nyt syyn hankkia uuden kypärän, joskin joudun ikäväkseni tyytymään johonkin "halppikseen", kun juuri tällä hetkellä ei ole mihinkään hienoon kypärään varaa. Kyllä minä tosin sen bling-bling -kypäränkin jossain vaiheessa hankin. Vanhan kypärän tuunauskaan ei enää onnistu, joten sekin projekti meni jäihin. Sain myöskin tarpeellisen muistutuksen siitä, että isänmaa maistuu edelleen pahalta ja sen maistelua ja muuta lähietäisyydetä tutkiskelua tulisi välttää.

Ah ja lopuksi vielä muistutus itselleni: Lataa aina kameran akku täyteen, koska muuten se loppuu juuri ennen kuin jotain jännittävää/hienoa/noloa/muuten kuvauksellista tapahtuu... Vaihtoehtoisesti myös vara-akku olisi ihan kiva.