Minulle nakitettiin tänään yllättäen pieni "kuvauskeikka". Piti mennä ottamaan myyntikuvia eräästä myynnissä olevasta tammasta. Tiesin kyseessä olevan kaunis pienehkö rautia hevonen, koska olin nähnyt sen kerran aikaisemminkin, tosin vain karsinassa. Liikkeessä se näytti oikein mallikkaalta myöskin.

Todellisuus iski vastaan kuin metrin leka, kun kiipesin tamman selkään. En tiennyt, että sellaista fiilistä voi ollakaan. Tuo pieni kuparinhohtoinen eläin oli kädelle höyhentäkin kevyempi ja liikkui suorastaan ajatuksen voimalla, se vain liiteli. Tällainen arka nysverö, joka pelkää normaalisti kaikkia vieraita hevosia suunnilleen kuollakseen, uskalsi ilman epäilyksen häivääkään laukata ja jopa hypätä 80cm pystyn (koulusatulalla ja lenkkarit jalassa). Tuollaista fiilistä en todella kuvitellut tuntevani enää koskaan. Siinä hevosessa vain olis "sitä jotain". Olisikohan suvulla (pythagoras-linjainen) jotain tekemistä asian kanssa? Kyllä minäkin vielä joskus sen oman trakehnerin hankin...

Poni kulki tänään suht kivasti. Juoksutin sen ja teetin vähän "temppuja". Kyllä se vielä joskus oppii kumartamaan ja menemään espanjalaista käyntiä. Viimeksimainittua en kumminkaan varmaan sille ala opettamaan, ettei rupea tarjoilemaan etustaan turhan hanakasti. Huomenna voisin ratsastaa ja tehdä jotain mukavia laukkaharjoituksia, sekä herkistellä tuota elukkaa vähän pohkeelle. Ehkä..

 

Allekirjoittanut myyntitamman selässä

Allekirjoittanut fiilistelee laukkaa

 

Ja pari ottamaani "myyntikuvaa":