Tuska Open Air 2009

Nyt se on sitten ohi, nimittäin tämän vuoden Tuska. Oli niin kivaa, NIIN kivaa, ettei sanoja löydy. Tosin heti näin alkuun voin antaa muutaman esimerkin asioista, jotka teemme ensivuonna (viisaampina?) toisin:

- Varaamme hotellin huomattavasti lähempää festarialuetta (ei toiselta puolelta Helsingin ydinkeskustaa)

- Tuolit! Jonkinnäköiset jakkarat on ehdottomasti oltava mukana tai edes joku filtti, minkä päällä voi oleskella.

- Käytännölisemmät kengät/enemmän viinaa (ymmärtänette ilman selitystä miksi)

-Shoppaillaan haluamamme tuotteet ensimmäisenä päivänä, sillä parhaat loppuua äkkiä...

No niin, mennäänpä asiaan. Lentomatka sujui nopeasti ja kivuttomasti, lukuunottamatta hervotonta turbulenssia laskeutumisen aikana, ja saavuimme Helsinkiin. Maksoimme itsemme kipeiksi taksista hotellille ja lopulta levähdimme (sekä tavarat, että me) hetkeksi lepäämään. Ikuisuuden mittaisen (ainakin jos avopuolisoltani kysytään) kestäneen "mitä laitan päälle?!" -katastrofin jälkeen pääsimme vihdoin talsimaan kohti Kaisaniemeä. Käveltiin harhaan ties kuinka monet kerrat, mutta löysimme kuitenkin perille asti.

Eka päivä menikin sitten lähinnä pörräillessä ja ihmetellessä. Bongattiin muutama tuttukin, mm Marianne ja Toni, joiden kanssa hengailtiin oikeastaan sitten koko loppuaika, sekä sitten Joni nähtiin ohimennen. Anniskelualueella tuli vietettyä jokunen tovi, tosin se aika meni enemmän hevosista puhumiseen kuin itse juomiseen. Bändejä katseltiin myös "sivusilmällä". Sitten illan lopuksi se odotetuin, Immortal. Aloitin katsomisen sivusta, mutta jotenkin ajauduin kolmanteen riviin. Oli kyllä niin loisto keikka, ettei mitään rajaa. Olin ihan fiiliksissä! Tuijotin vain onnellinen ja euforinen ilme kasvoillani. Sääli, etten saanut mitään "matkamuistoa" (tai ehkä se oli vain hyvä, koska se hehkutus ei olisi koskaan loppunu). Tosin sain sentään päälleni vettä ja sylkeä.

Keikan jälkeen lähdimmekin sitten hipsimään takaisin hotellille. Nälkä alkoi vaivata, joten päätimme matkalla hakea jotain syömistä. Uskomatonta, kuinka vaikeaa on löytää jotain kebabmestaa HELSINGISTÄ. Etsimiseen meni ainakin tunti. Onneksi sellainen kuitenkin löytyi (tässä vaiheessa minun jalkani olivat jo ihan kuolleet ja olin jo hyvän tovin kävellyt sukkasiltani saappaitani kantaen) ja saimme raahattua ruuat, sekä itsemme takaisin hotellihuoneeseen. Ruoka oli jopa hyvää. Sen syöminen olisi tosin ollut helpompaa, jos olisi ollut jotkut ruokailuvälineet...

Toinen päivä, eli lauantai lähti hyvin hitaasti käyntiin. Aamupalalla piti käydä ja syödä riittävästi ja sitten piti vielä nukkua vähän lisää ja muutenkin rentoutua ja lepuuttaa olemusta. Mitään ihan "must see" bändejä ei ollut, joten voitiin ottaa ihan fiiliksen kannalta. Ajan myötä saimme itsemme Kaisaniemeen asti. Sää oli erittäin raivostuttava, vähän väliä ripsi ällöttävää tihkusadetta, joka ei oikeastaan edes kastellut, mutta oli vain inhottavaa. Onneksi oli sentään lämmin. Korpiklaani veti hyvän keikan ja tempaisi yleisen mukavasti mukaansa. Amorfista kuunneltiinkin sitten kaljateltasta käsin lonkeron parissa. Taas puhuttiin lähinnä hevosista ja vähän koirista, mikä ei varmaan yllättänyt ketään. Takaisin hotellille palasimme lyhyen, mutta hauskan festaripäivän jälkeen.

Kolmantena päivänä suunnistimme porteille jo ennen niiden alkamista pienen shoppailukierroksen jälkeen. Olisin niin kovasti halunnut ostaa Morticiasta sellaisen ihanan "pitsiunelma"-hameen, mutta sisäinen järkeni (ja mukana ollut avomieheni, joka kylläkin oli viisaasti hiljakseen) esti minua tuhlaamsta tähän ihanuuteen 60 euroa rahaa. Tavallaan siis onnistuin säästämään rahaa tällä reissulla. Vai miten se nyt meni?

Amoralia raahauduttiin katsomaan. Melkein kävi kyllä sääliksi, kun olivat päivän ekoja esiintyjiä, eikä yleisä tempaantunut juuri lainkaan matkaan. Katsojia tosin oli melko rutkasti. Epäilen, että suurinosa tuli vain katsomaan kyseisen yhtyeen laulajaa ja töllistelemään kuinka mahtaa pärjätä. Stam1na veti loistavan keikan. Yleisö oli täysillä mukana ja välispiikkien läppä (niistä maskeista nyt puhumattakaan) oli hilpeää. "Saatanallisen musta sateenvarjo" teki myös oman pikku lisäsilauksen koko hommaan.

Avopuolisoni vietti suurimman osan sunnuntaista seuraten tämän kesän uutuutta, eli "pokemoneja". Japanilainen metalli oli ihan pirteää (yllättäen?) ja raikasta vaihtelua. Toki känniääliöt, jotka huutelivat typeryyksiä (kuten tuo pokemon-kommentti) sekä näyttelivät keskisormea bändille, pilasivat hieman keikkaa. Tämä ilmiö ei silti ollut mitään, ei kerrassaan MITÄÄN verrattuna siihen kiljuvaan eturiviyleisöön. Teinejä, teinejä ja vielä kerran teinejä! Avopuolison mukaan oli lähellä, ettei tullut ruumiita kun Girugämeshin rumpukapula heitettiin katsomoon. Taistelu oli armotonta. Pelottavaa...

Sitten koittikin aika hivuttautua kohti päälavaa odottelemaan My Dying Bridea saapuvaksi lavalle. Koska lupasin Katrille kuvia, päätin ängetä eturiviin. Päätin, että perhana niitä kuviahan sitten otetaan vaikka oman hengen uhalla, sillä kauempaa tuolla romukameralla ei taatusti olisi saanut minkäänmoisia otoksia). Hirvittävä tappio henkiselle tasapainolleni, ettei järjestelmäkameraa saanut viedä alueelle. Söi kyllä sielua kuvata pikkupokkarilla. Keikka oli hyvin dramaattinen. Musiikki oli erinomaista, mutta ehkä hieman liian "rauhallista" festarimenoon. Silti erittäin onnistunut keikka!

Kaiken kaikkiaan voisin siis yhteenvetona sanoa, että viikonloppu oli loistava ja ensi vuonna mennään uudestaan. Toivottavasti tälläkertaa paikalle saapuu enemmän tuttuja. Niin ja tietenkin olisi paljon hyviä bändejä esiintymässä. Oikeastaan mistään ei jäänyt paha maku suuhun, paitsi tuosta järjestelmäkameran hommasta ja yhdestä virkaihtoisesta (ja harvinaisen nuivasta) järjestysmiehestä, joka ei antanut minun viedä sunnuntaina päivänvarjoa sisälle alueelle (säännöissä kielletään SATEENvarjo, ei PÄIVÄNvarjoa), eikä antanut minun viedä sitä edes narikkaan. Olisi pitänyt jättää se siihen portin pieleen nojailemaan. Just joo, se varmaan olisi illalla ollut siellä! Onneksi narikasta tuli sitten erittäin ystävällinen henkilö noutamaan päivänvarjoni, jotta sain sen turvaan narikkaan. onneksi kivojakin ihmisiä on olemassa.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: OSTOKSET! Mukaan tarttui isännälle pari paitaa, itselleni laukku (kuka yllättyi?!), paita ja avainnauha. Päästiin aika hemmetin vähäällä. Ei ostettu ees metrilakua!

Kiitoksia kaikille asianosaisille mahtavasta Tuskasta!

Hieman kuvia viikonlopulta:

1246307586_img-d41d8cd98f00b204e9800998e